You are important to me

It's that one day of the year again when even the Finns, who are usually falsely considered grumpy and cold, tell their friends and loved ones they are important to them. Probably not in so many words, but little by little also our Northern nation is falling under the spell of the American candy-sugar-lovey-dovey Valentine's Day.

I went to town today and was genuinely happy to see so many people who had clearly bought flowers for their loved ones. Such a simple gesture, but effective nonetheless. I didn't get any flowers this year, since there is no one to buy them for me, but I did get to spend time with my friends (and Tytti even had bought me a chocolate heart - thanks, sweetie), which is always nice and even more so today.

I actually appreciate the fact that the whole Valentine's Day is known as "Friends' Day" in Finland, because otherwise it'd be so depressing to be single today. But since I have been feeling very cheerful lately (for no particular reason - I suspect there's a bit of spring in the air, who knows) , I refuse to be depressed by not getting any flowers from a Special person. Maybe I'll get some next year. :)

In other words, Happy Valentine's Day to everyone. You are important to me, even though I may not always remember to say it out loud.

***

Ja loppuun vielä muutama päivän teemaan sopiva sana Wendy Copelta, runokokoelmasta Vakavia asioita (Loki-Kirjat 1995).

Kirotut äijät

Kirotut äijät kuin kirotut bussit -
saa odottaa kuin nousevaa kuuta
ja kun yksi vihdoin lähestyy
tulee myös pari, kolme muuta.

Ne vilkuttelevat valojaan,
jos vaikka sanoisit: "Kiinnit veti!"
Siristelet nähdäksesi määränpäät,
mutta päätös on tehtävä heti.

Eikä takaisin voi enää palata.
Hyppäät pois, katsot kun muut
taksit ja rekat vilistävät ohi.
Ja tunnit, päivät, viikot, kuut.

Kukat

Ei se monille edes pälkähdä päähän.
Vaan sinulle se sentään juolahti mieleen.
Vakuutit, että ostit jo kukat
melkein - vain jokin oli mennyt pieleen.

Kauppa oli kiinni. Tai epäröit -
niin tyypillistä meille, eikö vaan?
Varmaan jotenkin kuvittelit,
etten sinun kukkiasi haluaisikaan.

Hymyilin ja halasin sinua silloin.
Nyt hymyilen enää kaihoisasti.
Mutta kukat jotka melkein ostit
ovat kestäneet tähän asti.

Niin makeaa

Me ollaan niin samanlaisia -
sukulaissielut, kuin peppu ja paita.
Hyvä on, me hymyillään tuolle.
Mutta juuri niin on asianlaita.

Tohtori sanoi suhteestamme:
Sen toisin analysoisin.
Nimittäköön sitä miten haluaa
se on sama sanottuna toisin.

Kaipaan sinua, ääntäsi, hani.
Narsistinen objektivalintani.

Ja taas onneton valinta

Olen pihkassa A.E. Housmaniin.
Tilanne on pahempi, vaikkei uusi.
Se ei koskaan kajonnut naisiin
ja kuoli vuonna kolkytkuusi.

Ystävänpäivänä

Sydämeni on tehnyt päätöksen.
Ja pelkään pahoin, se olet sinä.
Miten vain kaavailitkin sen
Sydämeni on tehnyt päätöksen.
Nyt jos sinua voi varata en
ensi vuosikin käy, sanon minä.
Sydämeni on tehnyt päätöksen.
Ja pelkään pahoin, se olet sinä.

Yhdeksänrivinen trioletti

No pakko on tätäkin koittaa:
Kulta! Sa oma niittykirvinen!
Jne. Pitää esteet voittaa.
No pakko on tätäkin koittaa,
kuin viululla ilman mitä soittaa.
Taiteen sääntöjä irvinen.
No pakko on tätäkin koittaa.
(Sääntöjä kuin ei jättää voi taa.)
Kulta! Sa oma niittykirvinen!

Siinä teille muikeita runoja päivän kunniaksi, ystävät armaat. Kokoelma on kerrassaan ilahduttava, suosittelen lukaisemaan läpi joskus. Saa vaikka lainaan minulta.

And to you, my friends less skilled in Finnish, I recommend trying to find the English original poems - in other words, poems by Wendy Cope, from her collection Serious Concerns (1986).